maanantai 11. huhtikuuta 2016

Vapaaehtoisuus on timanttia toimintaa




Kuvat ja mielikuvat kansainvälisessä vapaaehtoistyössä

Miten valokuva vaikuttaa? Tätä on pohdittu tänä vuonna niin poliittisen valokuvan festivaalilla kuin myös järjestömme toiminnassa. Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry lähettää vuosittain maailmalle yli sata vapaaehtoista, joista noin 35 menee globaaliin etelään, eli Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan tai Etelä- ja Kaakkois-Aasiaan.

Globaalit valtasuhteet vaikuttavat usein huomaamattamme mielikuviimme ja sen vuoksi vapaaehtoistyön merkityksen ja oman toiminnan pohtiminen on globaaliin etelään suuntautuvassa vapaaehtoistyössä erityisen tärkeää. Pohdimme tätä järjestönä niin omassa viestinnässämme kuin siinä miten ohjeistamme maailmalle lähteviä vapaaehtoisia. Millaista viestiä välitän maailmalle ja lähipiirilleni uudesta ympäristöstä ja kohdemaan ihmisistä? Millaista viestiä me järjestönä välitämme vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille nuorille ja aikuisille? Onko viestissämme passiivisia afrikkalaisia, jotka tarvitsevat parempaa elämää varten länsimaalaisen apua vai ilmentääkö sanomamme tasa-arvoa, yhteistä toiminnallisuutta ja vuorovaikutuksellista oppimista?

Pelkästään valokuvilla on valtava vaikutus ihmisten mielikuviin ja asenteisiin globaalin etelän ihmisiä kohtaan. Aihe on tullut erityisen ajankohtaiseksi sosiaalisen median käytön myötä, sillä kuvat ovat lyhyessä ajassa muuttuneet yksityisistä julkisiksi ja viestintä myös paljon aiempaa visuaalisemmaksi. Valokuvat voivat kasvattaa stereotypioita ja lisätä ”me” ja ”he” -ajattelua. Toisaalta tasa-arvoa ilmentävät kuvat ja asiayhteyden esille tuominen voivat edesauttaa lisäämään ymmärrystä ja tuomaan esille maailman moninaisuutta. Kuvan viesti riippuu aina kuitenkin kertojasta ja kertojan siihen valitsemasta näkökulmasta. Valokuvauksessa pätevät myös eettisen toiminnan säännöt, erityisesti lasten kohdalla. Näistä listauksia on tehnyt niin Unicef kuin Kehys ry. (Kehys ry:n ”Kuvien ja viestien käyttöopasta” käytämme paljon valmennuksissamme). Kaiken keskiössä tulisi olla kuitenkin molemminpuolinen kunnioitus ja yhteistyö, eikä auttaja-autettava-näkökulma.

Hieman eri näkökulmasta katsottuna aihe on tullut myös entistä ajankohtaisemmaksi kehitysyhteistyöhön kohdistettujen leikkausten myötä. Nyt monet järjestöt joutuvat toimimaan lahjoittajien tai yritysyhteistyön ehdoilla, jolloin pyritään usein tunteisiin vetoamiseen rahahanojen avaamiseksi. Kansalaisjärjestöjä ohjaavat kuitenkin aatteet, ideologia ja vahva eettinen toiminta, jota yritysmaailman lakien ei tulisi hallita. Ideologinen ajattelu ja aatteellinen toiminta ei tämän hetkisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa tunnu olevan kaikista arvostetuimmassa asemassa, mutta samalla juuri hyväntekeväisyyteen vetoaminen on taloudellisen ahdingon vuoksi kasvussa.

Hyväntekeväisyydestä puhumisessa ja tunteisiin vetoamisessa on se perustavanlaatuinen ongelma, että niissä jatketaan usein haitallisesti vaikuttavien mielikuvien välittämistä. Tästä on esimerkkinä vuonna 2014 uusittu Band Aid 30, jossa edelleen uskotellaan, että afrikkalaiset eivät tietäisi joulun olemassaolosta. Toisaalta taas tälle vastineenakin voi pitää Africa for Norway -kappaletta tai Tanskan Nenäpäivän Adopt-a-Dane-videota, jotka kyseenalaistavat positiivisesti stereotypioita perinteisestä auttaja-autettava-suhteesta.

Palatakseni kansainväliseen vapaaehtoistyöhön ja mielikuvien vaikutuksiin. Päätöstä vapaaehtoistyöhön lähtemisestä ei tulisi tehdä tunteiden pohjalta, vaan se tulisi perustella paikkansapitävällä tiedolla. Itse ajattelen, että sen lisäksi että tehtävämme on varmistaa toimivamme paikallisyhteisöjen tarpeet etusijalle laittavien luotettavien yhteistyökumppaneiden kanssa ja jatkuvasti arvioida toiminnan laatua ja vaikutusta, niin tärkein tehtävämme täällä Suomessa on jakaa vapaaehtoisille realistista tietoa, jonka pohjalta he voivat tehdä päätöksensä vapaaehtoistyöhön lähtemisestä. Useimmille kokemus on elämää mullistava ja kullekin ainutlaatuinen, mutta ihan putkeen kaikki ei aina mene, eikä maailmakaan tule kerralla pelastettua. Tämänkin heille kerromme jo valmennuksessa, mutta usein se pitää kuitenkin itse kokea. Ja hyvä niin, sillä se on osa oppimiskokemusta.

Lopuksi haluan kajauttaa ylistyshuudon mahtaville vapaaehtoisillemme, jotka osallistuvat innolla (ja vastuullisesti) niin Suomessa kuin ulkomailla. He haastattelevat, valmentavat, arvioivat, kokkaavat, ideoivat, raportoivat, antavat asiantuntijuutensa ja aikansa sekä välittävät toimintamme laadun kehittämisestä. Se antaa toivoa! Pystymme pienessä järjestössämme tekemään paljon, vaikka työntekijöitä on vain vähän. Tässä alla on yksi esimerkki vapaaehtoistemme sitoutumisesta vastuulliseen viestintään ja sen vaikutuksien käsittelemiseen. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita!

Vastuullisen viestinnän ilta 26.4.2016 klo 18−20 Rauhanasemalla

KVT:n vastuullisen viestinnän illassa pohdimme, millaisin kuvin ja sanoin välitämme vapaaehtoiskokemuksiamme sosiaalisessa mediassa. Vapaaehtoistyötä tehdään paikallisen yhteisön ehdoilla, mutta välittyykö ideologia blogeissamme ja jakamissamme kuvissa? Kuvaammeko huomaamattamme itsemme seikkailijoina, auttajina tai opettajina? Työpajassa keskustelemme vapaaehtoistyöhön liittyvistä valtasuhteista, valokuvan näkökulmaisuudesta sekä kuvan ja tekstin yhdistämisestä.

Työpajan ohjaavat KVT:n vapaaehtoiset, valokuvaaja Laura Martikainen ja taidekasvattaja Laura Laitinen, jotka ovat osallistuneet SCI:n Picturing the Global South -koulutukseen syksyllä 2015. Lisätiedot ja ennakkoilmoittautuminen tiistaihin 22.4. mennessä: laura.laitinen(at)kvtfinland.org. Lisätietoja saa myös Facebook-tapahtumasta.

Meri Paunonen, järjestökoordinaattori, Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry (KVT). KVT on rauhanjärjestö, joka rakentaa vapaaehtoistyöllä parempaa maailmaa. 


Kirjoittaja opiskelee parhaillaan Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistoiminnan johtamista