Yksin asuvan ihmisen tiskit voivat odottaa huomiseen
Olen uusi järjestömaailmassa ja vapaaehtoistyön parissa. Pitkään ajattelin, että aikani ei riitä. Miten voisin ehtiä huolehtimaan kunnostani, syömään terveellisesti, siivoamaan aktiivisesti, treffaamaan ystäviä säännöllisesti, vierailemaan isovanhempien luona ja samaan aikaan olemaan aina valmis auttamaan tarvitsevaa?
Yhtä aikaa yrittäessäni tavoitella kaavaa täydellisestä elämästä koin jonkinlaista tunnottomuutta. Olin tyytyväinen itseeni ja elämääni, mutta temperamenttini kaipasi elämään lisää tunnetta. Kaipasin työskentelyä täydellä sydämellä. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 2010. Tuon jälkeen pohdin ankarasti tulevaisuuttani. Kipuilin ristiriidan kanssa, että halusin tehdä jotain aidosti tärkeää samalla kun ymmärsin, ettei minusta olisi moniin perinteisesti arvostettaviin ammatteihin. Minusta ei tullut lääkäriä, psykologia tai ensihoitajaa. Minusta tulee ympäristösuunnittelija.
Matkallani ympäristösuunnittelijaksi olen herännyt seuraamaan yhteiskunnan toimintaa, palvelujen karsimista ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Sukelsin vähitellen ympäristöongelmiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin ja löysin monia kummeksuntaa herättäviä asioita. Miksi käytämme sumeilematta luontoa saavuttaaksemme taloudellista hyötyä? Miksi ihmisiä ei häiritse lajien häviäminen? Miksi ihmiset pitävät kierrättämistä niin vaikeana? Miksi minä syön lihaa ja tuotan valtavat ilmastopäästöt, kun päästöttömämpi vaihtoehto on nurkan takana?
Aloin kyseenalaistaa. Lopulta tajusin, että lukemattoman monet ihmiset ovat ajatelleet näitä asioita jo ikuisuuden. He ovat aktiivisesti pyrkineet vaikuttamaan ympäristöönsä, jotta voisimme elää paremmassa sopusoinnussa niin luonnon kanssa kuin keskenämme. Kyseinen työ on aktiivista ruohonjuuritason toimintaa. Maapallon säilyttäminen asuinkelpoisena ei kuitenkaan vielä näy kaikkien pallontallaajien toiminnassa.
Täydellisen elämän tavoittelu toi turvallisuuden tunteen. Keskittymällä vain elämän pieniin asioihin pystyin hyvin hallitsemaan omaa elämänpiiriäni. Tarjolla oli kuitenkin mahdollisuus yrittää pelastaa maailma. Ympäristöalan vapaaehtoistyö on tarjoamassa minulle tietä uusiin mahdollisuuksiin. Tien alussa ovat samanmieliset ihmiset ja tien varrella työ, joka on aidosti tärkeää. Reitti ei ole helppo, eikä sieltä voi louhia valtavaa pankkitiliä. Näen kuitenkin jotain, jota olen etsinyt jo pitkään: mahdollisuuden käyttää taitojani johonkin tärkeään. Nämä ovat tarpeeksi hyviä syitä ottaa ensimmäinen askeleeni kohti vapaaehtoistyötä.
Päädyin lopulta tilanteeseen, jossa piti valita hohtavan keittiön ja vapaaehtoistyön väliltä. Tajusin, että yksin asuvan ihmisen tiskit voivat odottaa huomiseen.
Hannele Maijala
Kirjoittaja opiskelee parhaillaan Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistoiminnan johtamista ja soveltaa oppimaansa tapahtumakoordinaattorina Power Shift 2016 -tapahtumassa.
Inspiraatio tekstiin saatu Maaret Kallion kolumnista: ”Yllätystieto, kaikkea ei voi saada”.
http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1453265453505
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti