Vapaaehtoisuus on timanttia toimintaa

Vapaaehtoistoiminta – innostusta, joukkoon kuulumista ja luottamusta

Viime aikoina olen pohtinut paljon vapaaehtoistoiminnan periaatteita. Sitä, mikä vapaaehtoisia motivoi ja miten suurta luottamusta puolin ja toisin vapaaehtoistoiminnan organisoiminen vaatii. Pohdintaan ovat vaikuttaneet suhteellisen uusi työ kulttuurikaveritoiminnan koordinoijana Helsingin kulttuurikeskuksessa ja syksyllä aloittamani vapaaehtoistoiminnan johtaminen organisaatiossa -opintokokonaisuus Humakin avoimessa ammattikorkeakoulussa.

Vapaaehtoistyöstä minulla on aikaisempaa kokemusta sekä työntekijän näkökulmasta että itse vapaaehtoisena. Vapaaehtoiseksi olen lähtenyt muutamasta eri syystä: joku hyvä tyyppi on kysynyt minua mukaan tarpeeksi mielenkiintoiseen toimintaan tai olen kokenut jonkun asian niin tärkeäksi, että olen itse etsiytynyt sen pariin vapaaehtoistyötä tekemään. Motivaationi on varmaan vapaaehtoistoiminnalle melko tyypillinen – halua kuulua tiettyyn porukkaan tai yhteisöön tai itse sisällön tarjoama inspiraatio tai merkitys.

Aikaisemmin olen ollut työntekijänä tekemisissä vapaaehtoisten kanssa mm. kulttuuritapahtumissa, ja nykyinenkin työni liittyy kulttuurin vapaaehtoisuuteen. Helsingin kulttuurikeskuksen sekä sosiaali- ja terveysviraston organisoiman kulttuurikaveritoiminnan vapaaehtoiset, kulttuurikaverit, auttavat asiakkaita kulttuurin pariin. Asiakkaaksi voi lähteä, jos yksin kulttuuritapahtumaan osallistuminen on vaikeaa tai tylsää. Kulttuurikaveri tulee tällöin seuraksi, varaa liput ja myös avustaa tarvittaessa kotoa tapahtumaan ja takaisin kotiin.

Kulttuurikaverina toimiminen on innostava, ehkä uudenlainenkin tapa tehdä vapaaehtoistyötä, joka on herättänyt paljon kiinnostusta eri suunnissa. Toiminnassa kohtaavat monelle tärkeät humaanit arvot – kulttuurikaverissa kun yhdistyvät kulttuuri, taide ja toisen ihmisen auttaminen. Kulttuurikaverissa onkin ehkä vapaaehtoiskentällä poikkeuksellinen tilanne siinä mielessä, että tällä hetkellä emme pysty ottamaan mukaan kaikkia vapaaehtoisiksi haluavia.

Kulttuurikaveritoimintaa organisoidessani olen huomannut, miten tärkeää vapaaehtoistoiminnassa on monensuuntainen luottamus. Minä luotan vapaaehtoisiin ja siihen, että he hoitavat sovitut vuorot melkoisen itsenäisesti. Vapaaehtoiset luottavat minuun ja siihen, että olen heidän tukenaan ja autan tai opastan tarvittaessa sekä ratkon ongelmatilanteita ja suunnittelen toimintaa eteenpäin. Asiakkaat luottavat toimintatapaan ja kulttuurikaverin ”brändiin”, kun tilaavat vieraan ihmisen seurakseen tai auttamaan kulttuuritapahtumaan. Me kaikki mukana olevat toimijat – kulttuuriorganisaatiot, vapaaehtoiset ja työntekijät luotamme asiakkaisiin ja siihen, että he tarvitsevat kulttuurikaverin, kun sellaisen itselleen tilaavat.

Mihin luottamus sitten rakentuu? Se perustuu ainakin siihen, että on yhteiset pelisäännöt ja toimintatavat, jotka ovat kaikille osapuolille selvät. Jos pelisääntöjä muutetaan, vaatii se asian läpikäymistä yhdessä sekä runsaasti tiedottamista ja keskustelua. Luottamus perustuu myös uskoon ihmisen hyvyydestä ja rehellisyydestä, mikä lienee kaiken vapaaehtoistoiminnan ytimessä.  

Olen hyvin ylpeä kulttuurikavereista, jotka selviytyvät ”keikoilla” välillä melkoisen monimutkaisista tai hankalistakin tilanteista. Kulttuurikavereilta vaaditaan nimittäin aikamoista itsenäisyyttä, päätöksentekokykyä ja reippautta, sillä asiakkaan tapaan hekin tapaavat aina vieraan ihmisen ja ovat kohtaamisessa oman osaamisensa varassa.  

Kulttuurikaverit käyvät toki etukäteen useamman illan pituisen koulutuksen läpi ja koulutamme heitä matkan varrella, tarpeiden mukaan. Keikoilla esille nousseita kysymyksiä tai ongelmatilanteita käydään jälkikäteen läpi ja pohditaan, miten asiat saadaan seuraavan kerran sujumaan entistä paremmin.

Luottamus vapaaehtoisen ja koordinaattorin välille syntyy myös siitä, että opimme tuntemaan toisiamme. Siksi onkin tärkeää tavata yhdessä säännöllisesti, keskustella ja tutustua. Kun vapaaehtoiset tuntevat minut ja minä tunnen vapaaehtoiset, on paljon helpompi myös löytää kehittämisen kohtia ja uusia yhteistyön mahdollisuuksia. Ja ennen kaikkea – tapaamisten ja tutustumisen avulla rakennetaan kulttuurikavereiden yhteisöä, joka on yksi tärkeimmistä motivaation rakentajista.

Kaisa Kutilainen

Kirjoittaja opiskelee vapaaehtoistoiminnan johtamista  Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa.

Kuva: Mika Ruusunen