Työttömän vapaaehtoistyö
Kun työ- ja elinkeinotoimistoon ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi, täytettävässä lomakkeessa on kohta, jossa pitää ottaa kantaa siihen, tekeekö hakija vapaaehtoistyötä vai ei. Ruksi kohtaan kyllä tai ruksi kohtaan ei. Asiaa ei pyydetä sen kummemmin lomakkeelle avaamaan eikä siitä välttämättä virkailijan kanssa edes keskustella. Mutta se, että asiaa ylipäätänsä kysytään tarkoittanee sitä, että sillä on jotain merkitystä.
Vaikutelma on, että TE-toimisto on kiinnostunut sen takia, että vapaaehtoistyö jollain tavalla sulkee pois palkkatyön tekemisen tai sen etsimisen. Ehkäpä näin ajattelevat myös monet työttömät. Ajaako kenties pelko työttömyystukien menetyksestä ihmisiä pois vapaaehtoistyön piiristä? Tulkinnat eri TE-toimistojen välillä oletettavasti vaihtelevat. Lainsäätäjän näkökulma on kuitenkin selvä, kuten Eduskunnan vapaaehtoistoiminnan tukiryhmän puheenjohtaja Sanna Lauslahti viimeksi Helsingin kaupungin vapaaehtoistyön neuvottelukunnan seminaarissa marraskuussa 2014 lausui: työnhakija voi tehdä vapaaehtoistyötä, kunhan hän samaan aikaan on työmarkkinoiden käytettävissä palkkatyön osuessa kohdalle. Lauslahti ehdotti, että kysymys vapaaehtoistyön tekemisestä TE-toimiston lomakkeessa voitaisiin poistaa turhana.
Vaikka kysymystä ei lomakkeessa olisikaan, voitaisiin vapaaehtoistyöstä mielestäni hyvinkin keskustella TE-toimistossa asioidessa. Jos palkkatyötä ei ole heti saatavissa, voisi työnhakijalle valottaa monipuolisia vapaaehtoiskentän mahdollisuuksia. Voisipa yleinen tunne tyhjän päälle joutumisesta ja joskus omasta tarkoituksettomuudesta jäädä työttömältä kasvamatta. Vapaaehtoistyö tuo toiveikasta rytmiä elämään samalla, kun ihka oikea palkka tavoitteena rustaa työhakemuksia. Vaikka olisi työtön, niin ei kuitenkaan toimeton eikä tarpeeton. Vapaaehtoistyön kentälle luodaan uusia toimintamuotoja ja vakiintuneetkin etsivät tekijöitään. Työnhakija taas pähkäilee miten palkkatyöstä vapautuneet tuntinsa käyttäisivät. Vapaaehtoisrekrytoinnin haasteisiin voisi osaltaan vastata työnhakijoihin kohdistetulla rekrytoinnilla. Työnhakijoita on osaamiseltaan moneksi, mutta niin tuntuu tänä päivänä vaatimuksiltaan olevan vapaaehtoistyötäkin.
On sanottu, että vapaaehtoistyön järjestämiseen käytetty euro palaa yhteiskunnalle takaisin kuusinkertaisena. Jumiutumatta kansantaloudellisiin laskelmiin, voi mietiskellä mikä olisi aktiivisen työnhakija-vapaaehtoisen tuottama hyöty suhteessa maksettuun työttömyyskorvaukseen. Missä määrin ihmisen arvo on taloudellisesti mitattavissa juuri tai ainoastaan palkkatyön kautta? Voisipa sitä leikitellä kaikille kuuluvan ei-harkinnanvaraisen perustuloajatuksenkin kanssa. Sillä, miten asioista puhutaan, on paljon merkitystä. Jos kansalaisuus itsessään oikeuttaisi säälliseen toimeentuloon, voisi olla mahdollista edetä kohti yhteiskuntaa, jossa negatiivisestikin leimaava sana "työtön" ei olisi enää tarpeellinen. Kaikki olisivat hetkessä tarpeellisia ja jokainen pääsisi mukaan, omalla tavallaan.
Voiko vapaaehtoistyö sitten olla liian kivaa palkkatyöhön verrattuna? Jospa sitä ei enää haluaisi palatakaan sorvin ääreen ahkeroimaan merkityksellisestä vapaaehtoistyöstä tilanteessa, jossa perustoimeentulo olisi turvattu. Pohdinnassa on ihmiskäsityksemme ja luottamuksemme yhteiskuntaan. Uskon siihen, että jokainen haluaa kantaa kortensa kekoon sekä subjektiivisista motiiveista että yhteiskunnallisesta osallisuudesta kumpuavista motiiveista lähtien. Kivempaa se on olla työssä, josta saa kunnon toimeentulon ja pääsee näyttämään osaamistaan sekä rakentamaan ympäröivää yhteiskuntaa. Siihen rinnalle ja epävarman sekä -säännöllisen työelämän aukkopaikkoja täyttämään tarvitsemme helposti lähestyttävän vapaaehtoistyön kentän.
Petra Jääskeläinen
Kirjoittaja opiskelee parhaillaan vapaaehtoistoiminnan johtamista Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti