keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Vapaaehtoistyö kunniaan




Maailma muuttuu ja elo sen mukana. Talous on niukkaa ja kansalaisille joudutaan tarjoamaan vaikeita säästötoimenpiteitä - niin kunnissa kuin valtion tasolla. Tarvitaan yhteisöllisyyttä, toinen toisista välittämistä. Yhteiskuntamme yksilökeskeisyyden korostaminen ja ajautuminen siihen, että vain ne pärjäävät, joilla on hyvät lähtökohdat tai taloudelliset mahdollisuudet, on pystyttävä pysäyttämään. Minusta hyvinvointiyhteiskunnan yksi olennaisimmista mittareista on se, miten pystymme pitämään huolta kaikkein heikoimmistamme. Niistä, jotka eivät itse pysty pitämään huolta itsestään.

Tällä hetkellä monessa kunnassa on tilanne, jossa järjestöavustuksista joudutaan leikkaamaan. Järjestöt tekevät ansiokasta työtä, jonka merkitys korostuu etenkin nyt, kun säästötoimenpiteillä karsitaan peruspalveluita. Vapaaehtoistoiminnassa on onneksi näkyvissä uutta tulemista. Vapaaehtoisvoimin eri kunnissa pidetään huolta heikoimmista, järjestetään ulkoilutustapahtumia ikäihmisille, hyväntekeväisyyskonsertteja, lasten tapahtumia ym. Järjestetään niitä toimia, joilla ihmisten toimintakykyä voidaan ylläpitää, saada aikaan aitoja elämyksiä ja kokemuksia joskus raskaaltakin tuntuvan arjen keskelle. Surullista on, jos vapaaehtoistyön toimijat eivät saa päättäjiltä ansaitsemaansa tukea ja arvostusta. Vaikkei sitä rahallista, niin ainakin asenteellista ja henkistä. Tukea voidaan antaa vaikka tarjoamalla korvauksetta tiloja vapaaehtoistoimijoiden käyttöön ja antamalla asiantuntija-apua.

Vapaaehtoistoimintaa ja toisten pyyteetöntä auttamista on monenmoista. Sosiaalisen median myötä kanavat ovat lisääntyneet ja avun antaminen helpottunut. Joulun alla marketeissa toteutettu Joulupuu-keräys ja Facebookin lahjakeräykset toimivat loistavasti. Lapsiperheiden jouluavuksi ihmiset lähettivät paketteja lapsille, tuntemattomille, vähävaraisille tai tarjosivat jouluruokaa vähävaraiselle perheelle. Hyväntekeväisyys ei onneksi ole tässä yksilöllisyyttä korostavassa maailman ajassa hävinnyt. Meillä monella on asiat aika hyvin. Ja sydämen sivistyksestä kertoo se, miten kohtelemme toinen toisiamme. Olemmeko apuna ja tukena? Olemmeko mukana mahdollistamassa, että jollakin muullakin perheellä on parempi olla? Arvoista ja asenteista on kyse. Tässäkin. 













Mia Hahtala

Kirjoittaja on Sdp:n eduskuntavaaliehdokkaana Savo-Karjalan vaalipiirissä.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Vapaaehtoisuus on timanttia toimintaa




Hyvästä suunnittelusta vauhtia toimintaan


Suomalaisessa yhteiskunnassa on pitkät perinteet vapaaehtoistoiminnassa. Olemme vuosisatojen saatossa tehneet monia asioita yhdessä, rakentaneet kokonaisia kyliä ja yhteisöjä talkoilla, auttaneet naapuria ja ystävää, lähimmäistä, vierastakin. Vapaaehtoistyö on syvällä suomalaisessa kulttuurissa. Vapaaehtoistoiminta pyörii Suomessa pitkälti yhdistysvetoisesti. Toiminnan tavat ovat hiljalleen alkaneet muuttua. Millaista on tulevaisuuden toiminta, sitoutuminen ja vapaaehtoisuus?

Monesti lähdettäessä mukaan yhdistyksen tai järjestön toimintaan, törmätään toiminnan kokouskeskeisyyteen. Tämä ei monen mielestä ole kovin innostavaa ja kenties yksi syy uusien toimijoiden vähäisyyteen. Kehittämällä toimintaa voimme innostaa mukaan myös uusia toimijoita. Pidetään kokoukset kokouksina, ne ovat asioiden päättämistä varten. Toiminta ja toiminnallisuus tapahtuvat usein muualla, siellä missä ihmiset ovat.

Toiminnan suunnittelulle ja ideoinnille tulee varata aikaa. Uusien ajatusten virratessa ei kannata unohtaa vanhoja hyviksi todettuja käytäntöjä. Aina pyörääkään ei tarvitse keksiä uudelleen, sille voi antaa hieman vauhtia. Tärkeää on pitää mielessä toiminnan perustehtävä. Yhdistysten säännöissä määritellään toiminnan tarkoitus, jonka pohjalta toiminnan tapoja lähdetään ideoimaan.

Toiminnasta etsitään usein energisoivaa vaikutusta, hyvää mieltä ja voimaa, jotta jaksetaan jatkossakin. Yhteistyön tulee tuottaa enemmän energiaa kuin viedä. Suunnittelussa ja uusien ideoiden synnyttämisessä pitää varoa lannistamista siinä vaiheessa, kun toiminnan realiteetit nousevat esiin. Tämä voidaan välttää sillä, että näistä asioista puhutaan jo suunnitteluvaiheessa. Positiivisella rajaamisella voimme innostaa luovuutta ja kehittää ideoista omaan toimintaamme sopivia muotoja.

Suunnittelussa on huomioitava, että ihmisillä on erilaisia motiiveja lähteä mukaan toimintaan ja erilaisia tapoja sitoutua. Osa haluaa olla mukana vain tietyn projektin ajan, osa sitoutuu pidempiaikaiseen vapaaehtoistoimintaan. Hyväksyttäessä ihmisten erilaiset tavat toimia, on mahdollista löytää jokaiselle toimijalle oma paikkansa ja roolinsa järjestön toiminnassa. Kaikki tehtävät ovat tärkeitä.

Erilaiset näkökulmat monipuolistavat toimintaa, joten toiminnan suunnitteluun kannattaa ottaa mukaan useita toimijoita. Suunnittelun avoimuudella voi myös sitouttaa osallistujia. Suunnittelussa voi hyödyntää esimerkiksi erilaisia ideapajoja, kilpailuja, kyselyjä ja kartoittaa muiden järjestöjen toimintatapoja. Hyviä ideoita kannattaa jakaa ja kopioida, näin hyvät käytännöt monentuvat. Mikset kysyisi kaveriltasi, kuinka heidän yhdistyksessään toimitaan?

Vapaaehtoiset ovat järjestöjen voima. Vahvistamalla sitoutumista toiminta kehittyy. Hyvä suunnittelu ja ideointi auttavat tässä. Erilaisten ihmisten arvostaminen ja taitojen sekä osaamisen hyödyntäminen rakentavat järjestön osaamista ja voimavaroja. Jakamalla tietoja ja taitoja saavutamme yhdessä enemmän. Osaavat ja innostuneet ovat vapaaehtoistoiminnan tulevaisuus!

Marianne Heinonen

Kirjoittaja opiskelee parhaillaan vapaaehtoistoiminnan johtamista Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa

tiistai 13. tammikuuta 2015

Vapaaehtoisuus on timanttia toimintaa



Työttömän vapaaehtoistyö 

Kun työ- ja elinkeinotoimistoon ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi, täytettävässä lomakkeessa on kohta, jossa pitää ottaa kantaa siihen, tekeekö hakija vapaaehtoistyötä vai ei. Ruksi kohtaan kyllä tai ruksi kohtaan ei. Asiaa ei pyydetä sen kummemmin lomakkeelle avaamaan eikä siitä välttämättä virkailijan kanssa edes keskustella. Mutta se, että asiaa ylipäätänsä kysytään tarkoittanee sitä, että sillä on jotain merkitystä.

Vaikutelma on, että TE-toimisto on kiinnostunut sen takia, että vapaaehtoistyö jollain tavalla sulkee pois palkkatyön tekemisen tai sen etsimisen. Ehkäpä näin ajattelevat myös monet työttömät. Ajaako kenties pelko työttömyystukien menetyksestä ihmisiä pois vapaaehtoistyön piiristä? Tulkinnat eri TE-toimistojen välillä oletettavasti vaihtelevat. Lainsäätäjän näkökulma on kuitenkin selvä, kuten Eduskunnan vapaaehtoistoiminnan tukiryhmän puheenjohtaja Sanna Lauslahti viimeksi Helsingin kaupungin vapaaehtoistyön neuvottelukunnan seminaarissa marraskuussa 2014 lausui: työnhakija voi tehdä vapaaehtoistyötä, kunhan hän samaan aikaan on työmarkkinoiden käytettävissä palkkatyön osuessa kohdalle. Lauslahti ehdotti, että kysymys vapaaehtoistyön tekemisestä TE-toimiston lomakkeessa voitaisiin poistaa turhana.

Vaikka kysymystä ei lomakkeessa olisikaan, voitaisiin vapaaehtoistyöstä mielestäni hyvinkin keskustella TE-toimistossa asioidessa. Jos palkkatyötä ei ole heti saatavissa, voisi työnhakijalle valottaa monipuolisia vapaaehtoiskentän mahdollisuuksia. Voisipa yleinen tunne tyhjän päälle joutumisesta ja joskus omasta tarkoituksettomuudesta jäädä työttömältä kasvamatta. Vapaaehtoistyö tuo toiveikasta rytmiä elämään samalla, kun ihka oikea palkka tavoitteena rustaa työhakemuksia. Vaikka olisi työtön, niin ei kuitenkaan toimeton eikä tarpeeton. Vapaaehtoistyön kentälle luodaan uusia toimintamuotoja ja vakiintuneetkin etsivät tekijöitään. Työnhakija taas pähkäilee miten palkkatyöstä vapautuneet tuntinsa käyttäisivät. Vapaaehtoisrekrytoinnin haasteisiin voisi osaltaan vastata työnhakijoihin kohdistetulla rekrytoinnilla. Työnhakijoita on osaamiseltaan moneksi, mutta niin tuntuu tänä päivänä vaatimuksiltaan olevan vapaaehtoistyötäkin.

On sanottu, että vapaaehtoistyön järjestämiseen käytetty euro palaa yhteiskunnalle takaisin kuusinkertaisena. Jumiutumatta kansantaloudellisiin laskelmiin, voi mietiskellä mikä olisi aktiivisen työnhakija-vapaaehtoisen tuottama hyöty suhteessa maksettuun työttömyyskorvaukseen. Missä määrin ihmisen arvo on taloudellisesti mitattavissa juuri tai ainoastaan palkkatyön kautta? Voisipa sitä leikitellä kaikille kuuluvan ei-harkinnanvaraisen perustuloajatuksenkin kanssa. Sillä, miten asioista puhutaan, on paljon merkitystä. Jos kansalaisuus itsessään oikeuttaisi säälliseen toimeentuloon, voisi olla mahdollista edetä kohti yhteiskuntaa, jossa negatiivisestikin leimaava sana "työtön" ei olisi enää tarpeellinen. Kaikki olisivat hetkessä tarpeellisia ja jokainen pääsisi mukaan, omalla tavallaan.

Voiko vapaaehtoistyö sitten olla liian kivaa palkkatyöhön verrattuna? Jospa sitä ei enää haluaisi palatakaan sorvin ääreen ahkeroimaan merkityksellisestä vapaaehtoistyöstä tilanteessa, jossa perustoimeentulo olisi turvattu. Pohdinnassa on ihmiskäsityksemme ja luottamuksemme yhteiskuntaan. Uskon siihen, että jokainen haluaa kantaa kortensa kekoon sekä subjektiivisista motiiveista että yhteiskunnallisesta osallisuudesta kumpuavista motiiveista lähtien. Kivempaa se on olla työssä, josta saa kunnon toimeentulon ja pääsee näyttämään osaamistaan sekä rakentamaan ympäröivää yhteiskuntaa. Siihen rinnalle ja epävarman sekä -säännöllisen työelämän aukkopaikkoja täyttämään tarvitsemme helposti lähestyttävän vapaaehtoistyön kentän.

Petra Jääskeläinen

Kirjoittaja opiskelee parhaillaan vapaaehtoistoiminnan johtamista Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa.

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Vapaaehtoistyön monet mahdollisuudet




Kansainvälistä vapaaehtoisten päivää vietettiin Suomessa 3.12. Vapaaehtoistyöllä tarkoitetaan kaikkea vapaaehtoista toimintaa, jota henkilö toteuttaa omasta vapaasta tahdostaan ilman rahallista korvausta.

Jokainen on varmasti jossain vaiheessa elämäänsä ollut osallisena talkoissa. Aika moni on jäsen tai aktiivinen osallistuja erilaisissa yhdistyksissä ja järjestöissä esimerkiksi lasten tai omien harrastustensa kautta. Kaikki tämä on vapaaehtoistyötä. Moni tuntuu ajattelevan, että vapaaehtoistyötä lähdetään tekemään ulkomaille; harvemmin puhumme vapaaehtoistyöstä Suomessa. Suomen lainsäädäntö tekee vapaaehtoistyöstä hankalaa: esimerkiksi työttömän vapaaehtoistyö on hyvin rajoitettua. Ehkäpä siksi vapaaehtoistyö Suomessa on vielä lapsenkengissä muuhun Eurooppaan verrattuna. 


Minulla oli mahdollisuus tutustua vapaaehtoistyöhön ja sen eroavaisuuksiin Itä-, Länsi- ja Keski-Euroopassa. Varsinkin Keski- ja Länsi-Euroopassa vapaaehtoistyö nähdään yhä enemmän polkuna työelämään tai osana koulutukseen valmistautumista. Joissakin maissa vapaaehtoistyön tuoma kokemus on miltei vaatimus työmarkkinoille pääsemiseksi. Mielestäni Suomessakin voitaisiin laajemmin keskustella vapaaehtoistyöstä ja sen mahdollisuuksista. Miten voisimme tunnistaa ja tunnustaa vapaaehtoistyöllä saavutettuja työelämän taitoja? Voisimmeko paremmin hyödyntää vapaaehtoisia esimerkiksi vanhus- ja lapsityössä? Vapaaehtoistyöllä saattaa olla suuri merkitys esimerkiksi työttömän työkyvyn ja sosiaalisen elämän ylläpitämisessä. Tällöin kyseessä on selvästi molempia osapuolia hyödyttävä tilanne.

Vapaaehtoistyöllä ei tietenkään saa korvata työ- tai virkasuhteista työtä, vaan vapaaehtoisen tulee toimia henkilökunnan ohjauksessa, heidän rinnallaan ja apunaan. Vapaaehtoistyöllä on lukemattomia positiivisia vaikutuksia yhteiskuntaamme, ja sen vuoksi lainsäädäntöämme on syytä päivittää vapaaehtoistyön edistämiseksi. 


 



Päivi Lester
talousvastaava
eduskuntavaaliehdokas
Pietarsaari