perjantai 28. marraskuuta 2014

Vapaaehtoisuus on timanttia toimintaa


 
Innostumisesta ja innostamisesta

Tässä kirjoituksessa pohditaan vapaaehtoisten näkemistä asiakkaina ja vapaaehtoistoiminnan järjestäjän oman innostuksen tärkeyttä vapaaehtoisten rekrytoinnissa ja tukemisessa.
Vapaaehtoistoiminnan koordinaattorin tai vaikka yhdistyksen hallituksen olisi hyvä nähdä vapaaehtoiset asiakkaina. Toki toiminnasta hyödyn saava taho - omassa työssäni sijaisperheet sekä sijoitetut lapset ja nuoret - on toiminnan ”lopullinen” asiakas ja tärkeintä on hänen tai heidän hyvinvointinsa edistäminen toiminnan kautta. Kuitenkin vapaaehtoistoiminnan ja -johtamisen valmentaja Lari Karreista lainatakseni ”vapaaehtoinen toimii jos häntä huvittaa”, ja ilman vapaaehtoisia ei kohenneta myöskään vapaaehtoistoiminnan kohteina olevien hyvinvointia.

Edellisellä en tietenkään tarkoita, ettei vapaaehtoisilta voisi vaatia mitään tai edellyttää sitoutumista tehtävään, jonka he ovat luvanneet hoitaa. Mutta vapaaehtoisuuden palkka on toiminnasta saatu ilo ja merkityksellisyyden kokemus. Kissa ei elä kiitoksella, kun taas vapaaehtoinen ei pitkään jaksa vaivautua ilman vahvistusta toimintansa merkityksellisyydestä ja ääneen lausuttuja kiitoksen sanoja.
Asiakkuusnäkökulma tuo vapaaehtoistoiminnan järjestämiseen haastetta. Miten tarjota riittävästi mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen ja merkityksellisiin vapaaehtoistehtäviin sekä tarpeeksi ohjausta, tukea ja rakennetta toiminnalle, muttei kuitenkaan vaatia liikaa, tehdä vapaaehtoisuudesta taakkaa? Kenties kaikkein merkittävin tekijä palautuu vapaaehtoistoiminnan organisoijan omaan innostumiseen ja uskoon toiminnan tärkeydestä.

Vapaaehtoisten rekrytoiminen, innostaminen ja sitouttaminen edellyttävät omaa innostumista ja uskoa vapaaehtoistoiminnan merkityksellisyyteen; siihen, että vapaaehtoinen voi toiminnallaan vaikuttaa toiminnan kohteen elämään ja parantaa hänen hyvinvointiaan. Niin tuettavilta tai toimintaan osallistuvilta saatu palaute, aihealueen opiskelu ja tutkimuksiin perehtyminen kuin oma toimiminen vapaaehtoisena voivat vahvistaa tätä uskoa toiminnan hyötyihin. Asiaansa vilpittömästi uskova, toiminnan vaikutuksista kertova ja kiitoksella palkitseva vapaaehtoistoiminnan järjestäjä saattaa huomata, että niihinkin tehtäviin, joihin ei yleensä ole jonoksi asti vapaaehtoisia, voi löytyä uusia tekijöitä.
Aiemmissa tehtävissäni vapaaehtoistoiminnan saralla en ole aina onnistunut tukemaan vapaaehtoisiani niin suurella innostuksella ja omistautumisella kuin he ja heidän arvokas vapaaehtoistyönsä olisivat ansainneet. Nykyisessä kehittämistyössäni se on kuitenkin monin verroin helpompaa. Kun jatkuva, kiireestä johtuva mielen kohina ja tulostavoitteet eivät täytä ajatuksia, on tilaa ajatella ja olla luova; tarttua mahdollisuuksiin, jotka saattavat avautua siitä, kun joku kävelee sisään ja sanoo: ”haluaisin toimia vapaaehtoisenanne ja minulla on ajatus...”

Heini Aaltonen

 

Kirjoittaja työskentelee Pelastakaa Lapset ry:n, Pesäpuu ry:n ja Perhehoitoliitto ry:n yhteishankkeessa PePPi – Vapaaehtoiset voimavarana sijaisperheiden tukemisessa. Hankkeen puitteissa kehitetään sijaisperheiden tukihenkilötoimintaa sekä muita sijaisperheitä tukevia vapaaehtoistoiminnan muotoja. Kirjoittaja opiskelee parhaillaan Vapaaehtoistoiminnan johtamista Humanistisen ammattikorkeakoulun avoimessa ammattikorkeakoulussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti