Hallituksessa on hauskaa



 

Olen aina ollut innokas vapaaehtoinen, koska olen halunnut pelastaa maailmaa sen vähän kuin nyt yksi ihminen voi. Sosiaalialan koulutuksen saaneena ihmisten kanssa toimiminen tuntuu luontevalta. Olenkin kokeillut kaikenlaista luovien ryhmien ja vertaisryhmien vetämisestä aikuisten ja lasten tukihenkilötoimintaan, keikkasaattajan rooliin ja vanhusten ystäväpalveluun. Jotkut näistä vapaaehtoispaikoista ovat olleet antoisia ja opettavaisia, mutta melko usein myös henkisesti raskaita. Olen saattanut tuntea niissä itseni joko tarpeettomaksi tai ylityöllistetyksi. Harmittavan usein vapaaehtoisuus ei myöskään ole kestänyt yli vuotta, sillä jossain vaiheessa työstä saatu on muuttunut taakaksi. Ei vaan enää ole huvittanut, vaikka syyllisyys lopettamisesta on aina ikävä kestää.

Töissä olen aina tykännyt luoda uutta, miettiä erilaisia ratkaisuja ongelmiin, kyseenalaistaa totuttuja käytäntöjä. Kuten työssä, myös vapaaehtoisuudessa motivaationani on myös halu vaikuttaa asioihin ja parantaa jonkin ihmisryhmän tai yksilön oloja. Siksi onkin niin kummallista, etten koskaan ole tullut ajatelleeksi sitä vapaaehtoisroolia, josta on viimeisen puolen vuoden aikana tullut oman vapariurani "menestystarina".

Kaikki alkoi siitä kun mä uuden pestin sain… nimittäin Reumaliitossa. Minut palkattiin vuoden alussa 2014 kartoittamaan liittoomme jäsenyhdistysten toimintaa, ja koska Reumaliitolla on 159 jäsenyhdistystä, oli edessä "ihan muutama" rupatteluhetki yhdistysaktiiviemme kanssa. Lokakuussa valmistuneessa raportissa sai äänensä kuuluviin yli 100 yhdistysaktiivia, joista suurin osa oli hallituksen jäseniä. Kuulin kokemuksia yhdistys- ja hallitustyöstä kautta Suomen ja mikä opettavainen kokemus tämä olikaan! Yhdistysaktiivit jakoivat pyyteettömästi ilonsa ja surunsa, ongelmat ja onnistumiset kanssani, ja siitä heille iso kiitos. Heidän tekemänsä vapaaehtoistyön merkitystä ei voi yliarvioida.

Kartoitustyölläni oli vaikutus myös omaan elämääni. Kuullessani hallitustyön kiemuroista se rupesi aivan mahdottomasti kiinnostamaan minua, aivan ensimmäistä kertaa. Omat mielikuvani hallituksesta olivat sitä ennen olleet hyvin epämääräiset. Jotain pölyttynyttä asiakirjojen kääntelyä vakavahenkisen porukan kesken, ja siihen varmaan piti olla jokin alan koulutus tai ainakin tilintarkastajan työkokemusta… Aiemmin vapaaehtoistyötä etsiessäni ei ollut ekana tullut mieleen että lähdenpä hallitukseen.

Vaan nytpä lähdin: minulle mielenkiintoisessa yhdistyksessä, Etelän-SYLIssä, oli kuin tarjouksesta auki hallituspaikka ja marssin reippaana tyttönä kevätkokoukseen ja ilmoitin, että minä olen sitten ensimmäistä kertaa asialla. Eikä haitannut - kiinnostus ja innostus asiaan riitti, ja minut toivotettiin tervetulleeksi. Puoli vuotta myöhemmin olen saanut olla mukana nuorekkaassa, innovatiivisessa ja lämminhenkisessä porukassa, jossa mielipiteitäni ja ehdotuksiani kuunnellaan. Hallitustyötä oppii oikein hyvin tekemällä ja kavereilta saa opastusta kokouskäytäntöjen saloihin. Minulla on ollut tosi kivaa!

Haluaisinkin tällä kirjoituksellani rohkaista vapaaehtoisia ennakkoluulottomuuteen miettiessänne, minkälainen vapaaehtoistyö sopii juuri sinulle. Se voi ollakin se yllättävä vaihtoehto. Oman työni kautta kuulen jatkuvasti reumayhdistyksistä, joiden hallitukseen ei millään meinata saada uusia tekijöitä. Ehkä nuoremmat pelkäävät sitoutumista, vastuuta tai sitä, etteivät osaa? Ehkä hallitustyö ei ole yhtä trendikästä kuin kansanliike- ja tempaustoiminta? Olisi hienoa, jos näitä mielikuvia saataisiin muutettua ja voitaisiin rekrytoida uusia innokkaita tekijöitä yhdistyksiin, jotka heidät niin mielellään toivottaisivat tervetulleeksi. Onhan hallitustyö upea tapa vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin ja ottaessasi vastuuta tulet varmasti saamaan työpanoksestasi myös kiitosta.

 

Reumaliiton suunnittelija Pihla Aaltonen (kuvassa keskellä)