maanantai 9. joulukuuta 2013

Venäjällä nuoret vapaaehtoiset pitävät huolta lapsista



Voisitteko kuvitella 400 suomalaista lukiolaista pistetään istumaan messuhalliin kuuntelemaan vierasmaalaisten puheita kielellä, jota he eivät itse ymmärrä? 


 Suunnilleen näin alkoi Venäjällä Permissä Volunteerism -avenue for social transformation -konferenssin kansainvälinen osuus. Noin 15 - 20 -vuotiaat nuoret olivat omilla paikkakunnillaan tehneet vapaaehtoisprojekteja, joita esiteltiin ja palkittiin tässä tilaisuudessa. Sain kutsun Kansalaisareenan edustajana, vaikka kohderyhmän kannalta Allianssin edustus olisi ollut osuvampi.

Paikallisen duuman puheenjohtajan ja muiden aloituspuheenvuorojen aikana nuoret olivat pelkkinä kuuntelijoina, kunnes Walesin vapaaehtoiskeskuksen Timothy Day teki päälavalla upean eleen. Kesken oman puheenvuoronsa hän pyysi tulkkiaan, noin lukioikäistä vapaaehtoista, kertomaan mitä hän itse saa vapaaehtoistoiminnasta. Olisittepa nähneet tytön kasvot ja kuulleet ne aplodit, kun hän pääsi kertomaan satapäiselle yleisölle kuinka hän oppii uusia asioita ollessaan vapaaehtoisena. Korkeiden herrojen ja rouvien kiitospuheet ovat tärkeitä, mutta Timothyn veto kasvatti jokaisen nuoren vapaaehtoisen olemusta vähintään viidellä sentillä. Upea esimerkki sosiaalisesta vahvistamisesta. 



 Tilaisuuden pääosassa olivat nuorten projektit 47 eri alueelta Venäjältä. Lähes kaikki projektit muodostuivat varainhankinnasta tavalla tai toisella. Rahoilla autettiin invalidi-, syöpä- tai muuten heikosti pärjääviä lapsia ja heidän perheitään. Oli kustannettu hammashoitoa, järjestetty leirejä, parannettu itsetuntoa opettamalla uusia taitoja ja ylipäätään tuotu elämäniloa näille lapsille.

Olin vaikuttunut kuinka nämä lukioikäiset nuoret huolehtivat pienistä lapsista. Meillä useimmiten aikuiset keräävät rahaa ja tukevat lapsia, Venäjällä tätä tekevät nuoret. Projektinvetäjille nämä kohtaamiset ja ilo lasten kasvoilla oli jäänyt vahvoina elämänkokemuksina mieleen.

Osallistujia kiinnosti, minkä ikäisiä Kansalaisareenan toimintaan osallistuvat ja ylipäätään suomalaiset vapaaehtoiset ovat. Venäjällä nimittäin useimmat vapaaehtoiset ovat nuoria, näitä noin 20-vuotiaita yliopisto-opiskelijoita. Suomessahan huoli on yleensä toisinpäin, kun yhdistykset miettivät miten saada nuoria mukaan.

Pietarilaisen näkövammaisten vanhempia neuvovan järjestön edustajan kanssa juttelin, miten  Näkövammaisten keskusliitto auttaa Suomessa vanhempia. Tietotaidon vaihdolle olisi selkeästi tilausta, sillä ilmeisesti Venäjällä ei vielä ole vastaavia valtakunnallisia liittoja jotka pystyvät kokoamaan asiantuntijoita palvelukseensa.

Toisena päivänä minun piti moderoida paneelikeskustelu teemalla Global influence of the Internet on volunteering development. Järjestäjät antoivat vapaat kädet tehdä vuorovaikutteisempaa, joten   lipsahti pahasti osallistavan työpajan puolelle.
Paneelin kaksi muuta ulkomaalaista, espanjalainen kybervapaaehtoinen sekä lontoolainen vapaaehtoiskeskuksen nettiasiantuntija olivat helposti ylipuhuttavissa. Sen sijaan venäläinen asiantuntijamme suorastaan riemastui kun sain selitettyä hänelle venäjäksi mitä aioin tehdä.
 



Joten tuolien järjestys oli muutettava valta-asetelmaa ja yksisuuntaista viestintää tukevasta paneeliasetelmasta osallistavaan rinkiin. Pari fläppiä seinälle ja ohjeiden kääntäminen venäjäksi.



Aloitimme internetin käytöstä Venäjällä. Siinä yllätti, että  suurin osa internetin käyttäjistä ei olekaan suurista kaupungeista vaan pienistä kylistä. Internet korvaa siellä kirjaston, elokuvateatterin ja vaikka mitä.

Omassani kerroin, miten internet mahdollistaa ihmisten verkostoitumisen ja omaehtoisen vapaaehtoistoiminnan, kuten avoimet ohjelmistot, mikrovapaaehtoisuuden tai vaikkapa ravintolapäivän tapaiset tapahtumat. Onko Permissä vietetty ravintolapäivää? Se selviää kalvoista.
  


Esitysten jälkeen osallistujat saivat ryhmissä miettiä kysymyksiä meille, mikä loi huomattavasti enemmän keskusteluja kuin kylmä rinki. Jälkimmäiset esitykset kertoivat muun muassa yritysten osallistumisesta virtuaalivapaaehtoisprojekteihin ja kuinka espanjalainen cibervoluntarioksen 1500 virtuaalivapaaehtoista kouluttavat vanhuksia internetin käyttöön. Ja kuinka kodittomalle miehelle perustettiin blogi, mistä seurasi kirjan kirjoitus ja työtä.

Eipä ehtineet osallistujat pitkästyä ja kolme tuntia meni kuin siivillä. Tulkeista sain hyviä apufasilitaattoreita, vaikka edellisenä yönä ihan sujuvasti olin fasilitoivinani venäjäksi.

Ensi vuonna vastaava tapahtuma saattaa olla Moskovassa, joten kannattaa olla kuulolla. Venäjän kansalaisjärjestökenttä on osin hyvintiukassa puristuksessa. Kolme permiläistä järjestöä vapautui oikeuden syytteistä ja välttivät ulkomaisen agentin statuksen. Useammalla järjestöllä prosessi on käynnissä. Sitten yllättäen satoja vapaaehtoisia on koottu tapahtumaan, joka on järjestetty varsin mahtavin puittein ja tarjoaa yllättäviä oppimisen mahdollisuuksia.

Lari Karreinen