Aloitin työni erään yhdistyksen vapaaehtoistoiminnan
koordinaattorina pari vuotta sitten. Yhdistyksen vapaaehtoistoiminta oli tuolloin
lapsen kengissä ja aloimme rekrytoida vapaaehtoisia muun muassa kansainvälisten
yritysten Suomen toimipisteistä.
Pian
meillä olikin kasassa hyvä joukko vapaaehtoisuudesta kiinnostuneita
yritysmaailman moniosaajia. Ajatuksena oli tarjota vapaaehtoisille kohderyhmä,
jonka parissa toimia. Samalla halusimme kuitenkin säilyttää vapaaehtoisten
vapauden valita, mitä ja milloin he haluavat tehdä.
Tarjosin vapaaehtoistehtäviä aluksi tähän tyyliin: ”Voisitko vierailla X-paikassa viikon päästä
tai ensi kuussa? Voisit puhua esimerkiksi aiheesta Y tai muusta itseäsi koskettavasta
aiheesta. Kerro, mistä aiheesta haluaisit puhua, minä päivänä ja mihin
kellonaikaan. Kohderyhmä on avoin kaikelle.”
Pyyntö osoittautui tehottomaksi. Harvat innostuivat
ehdotuksesta. Muutamilta tuli tarkentavia kysymyksiä, kuten mihin aikaan heidän
tulisi olla paikalla ja voisinko antaa heille valmiin aiheen. Tällainen
vastaanotto tuli yllätyksenä, sillä suuri osa vapaaehtoisistamme työskentelee
vastuullisissa tehtävissä yritysmaailmassa. Oletin, että tämä vapaaehtoisten
joukko olisi valmis tekemään itse päätöksiä myös vapaaehtoistehtäviin liittyen.
Minun oli kuitenkin muutettava lähestymistapaa: ”Voisitko vierailla X-paikassa ensi
tiistaina kello 13.00. Kerro aiheesta Y. Puheenvuoron pituus 10 minuuttia.”
Ja tämähän toimi!
Vapaaehtoisemme eivät halunneet väljiä ehdotuksia vaan tarkkoja
tietoja siitä, mitä heiltä odotetaan. Ehkä he kohtaavat päivittäin työssään
tilanteita, joissa heidän on tehtävä isoja päätöksiä. Vapaaehtoistehtävissä he
haluavat jättää päätöksenteon muille ja tehdä niin kuin käsketään.
Nimimerkki Rajoittaja
Kirjoittaja käyttää nimimerkkiä, koska työskentelee pienessä
yhdistyksessä ja ajatukset ovat hänen omiaan, eivät yhdistyksen virallinen
kannanotto.
Kirjoittaja opiskelee Humanistisen ammattikorkeakoulun
Vapaaehtoistyön johtamisen erikoistumisopinnoissa.
Juuri näin! Rajoittaja on hauska tapa ilmaista se, että mahdollistaa osallistumisen vapaaehtoistoimintaan. :)
VastaaPoistaMonella on opiskelut, työ, perhe tai muut harrastukset ja haluaisi vielä tehdä jotain hyvää ja merkityksellistä, mutta ei aina ehdi. Selkeästi rajattuun hommaan on helpompi uuden tarttua. Ihminen haluaa tietää, mihin lupautuu.
Tätä on viety jopa niin pitkälle, että mitä voi tehdä vartissa, parissa tunnissa tai lomalla: http://www.volunteerguide.org/
Espoon vapaaehtoisverkostolla toimii hyvin samalla tavalla rekrytointi.
Selkeä tehtävä, innostava tavoite, kauanko kestää, mitä taitoja tarvitaan, mitä tukea saan ja mitä osallistuminen voisi minulle antaa. Siinä se.
Helen Littlen kirja Volunteers, how to get them, how to keep them on tästä mainio opus.