VAPAAEHTOISJOHTAMISEN ARKEA: Karvaiset vapaaehtoisemme

Koiraa ulkoiluttaessa vastaantulija reagoi eläimeen aina jollakin tavalla: väistelee tai aloittaa keskustelun: "Minullakin on ollut koira". Usein näkee lehdissä juttuja, joissa kerrotaan kuinka vanhusten palvelukodissa on lemmikkinä kissa, lintuja tai mahdollisesti koira. Myös eläimen myönteisistä vaikutuksista vanhuksiin kerrotaan paljon.

Eläimen ottaminen palvelukotiin ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista. On otettava huomioon asukkaiden sekä henkilökunnan mahdolliset allergiat ja mielipiteet. Lisäksi eläin tarvitsee aina hoitoa ja aikaa. Helpompi ja ehkä järkevämpi tapa on saada vapaaehtoisia koiravieraita, esimerkiksi paikalliset koiraharrastajat lemmikkeineen voivat olla kiinnostuneita vierailemaan palvelukodissa. Samalla vanhukset tutustuvat eläinten ohella myös uusiin ihmisiin.

Reaktio koiran vierailun yhteydessä on monen asukkaan aktivoituminen. Vanhus, joka ei muuten paljon osallistu tai puhu, voi aktivoitua ottamaan lemmikin syliin tai silittelemään sitä ja puhella sille esim. seuraavasti: "Voi kulta rakas, muistit minua".  Koiralle voi jutella sellaistakin, jota muille ei voida purkaa. Se on uskollinen ja ei levittele asioita pitemmälle.

Monet iäkkäät ihmiset ovat nuoruudessaan eläneet aikaa, jolloin lehmät, hevoset, lampaat ja kanat olivat jokapäiväisiä tuttavuuksia. Kyselin ja keräilin jokin aika sitten lehmien ja hevosten nimiä vanhusryhmiltä. Molempia nimiä löytyi 70–80 helposti; lisäksi tarinoita sattumuksista ja tapahtumista näiden eläinten kanssa.

Yhteisestä hetkestä iloitsee niin vanhus kuin koira Keuruun Suvantokodissa. Kuva: Marja Reiman

Koirat ja muut eläimet ovat odotettuja vapaaehtoisia omistajansa kanssa palvelukodeissa. Eläimen tulee kuitenkin olla hyväluonteinen, terve ja puhdas. Oma koirani on vieraillut vapaaehtoisena (n. kerran kuussa) pennusta lähtien kahdeksan vuoden ajan. Tänä aikana se on oppinut tuntemaan reitit, joita kuljetaan ja huomatessaan pääsevänsä vierailulle sen innostuksella ei ole rajaa: tapaahan se vanhoja tuttuja ihmisiä, joilta saa mukavia rapsutuksia ja hyväilyjä. Vierailuista on mielestäni ollut vain positiivista kerrottavaa niin henkilökunnan, vanhusten kuin myös koiran ja sen omistajan näkökulmasta.

 

Marja Reiman

Kirjoittaja opiskelee Humanistisen ammattikorkeakoulun Vapaaehtoistyön johtamisen erikoistumisopinnoissa.