tiistai 18. kesäkuuta 2013

VAPAAEHTOISJOHTAMISEN ARKEA: Uusi vapaaehtoistoiminta haastaa byrokratian


Vapaaehtoistoiminta, vapaaehtoistyö, talkootoiminta, kansalaistoiminta, joukkoistaminen, osallistuminen, yhdistystoiminta, järjestöyhteistyö…

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Loppujen lopuksi pohjimmiltaan kyse on yhdestä ja samasta asiasta eri muodoissaan: ihmisten halusta tehdä merkittäviä asioita jonkin heille tärkeän asian hyväksi, vapaaehtoisesti ja vastikkeetta, ryhmänä tai yksin. 


Jotkut ovat mukana ‘aatteen palosta’, toisia motivoi tarve kuulua ryhmään. Jotkut motivoituvat tarpeesta myötäelää ja samaistua. Myös onnistuminen motivoi: Me teimme sen! Vapaaehtoistoiminnasta saa palkkioita – hyödyllisiä taitoja tai ihmisten verkostoja. Myös tapa, tottumus ja uskollisuus pitävät kiinni toiminnassa.

Kansalaistoiminta myös muuttuu. Uusi kansalais- ja vapaaehtoistoiminta on monimuotoista, absoluuttista totuutta sen muodosta ei ole. Varsinkin sähköinen maailma on mullistanut pienten ihmisryhmien mahdollisuudet vaikuttaa, osallistua ja ryhmittyä sekä saada ajatuksilleen kannatusta. Hyvä esimerkki tästä ovat olleet Lähi-idän kansannousut, jotka ovat osoittaneet sosiaalisen media voiman välittää tietoa ja saada ihmiset liikkeelle. Suomessa herkullinen pop-up Ravintolapäivä  ja Siivouspäivä  ovat mainioita esimerkkejä vastaavasta ilmiöstä. 


Nopeat, lyhytaikaiset, pienen porukan synnyttämät ja sosiaalisen median kautta kannatusta keräävät ideat pakottavat julkisen sektorin toimijat miettimään, miten mahdollistaa näitä lyhytaikaisia tempauksia? Helsingin kaupunki on joutunut tarkistamaan järjestyssääntöjään  ja linjaamaan käytäntöjään pitkän keskustelun jälkeen. Myös valtiovalta joutuu pohtimaan, pysyykö lainsäädäntömme mukana tässä muutoksen maailmassa? Esimerkiksi sanapari tavanomainen vapaaehtoistoiminta, johon työttömyysturvalaissa  viitataan, on historiaa. 


Uusi vapaaehtois- ja kansalaistoiminta haastaa byrokratian. Haasteeseen vastaaminen kannattaa ja hyvä alku on Eduskunnan vapaaehtoistoiminnan tukiryhmän jättämä vapaaehtoistyön lainsäädännön keskustelualoite eduskunnan puhemiehelle. Vastapalveluksena haasteeseen vastaamisesta kansalaisten aktiivisuus tuottaa yhdessä tekemisen kautta sellaista hyvinvointia, jota rahalla ei voi ostaa eikä yksikään yritys pystyisi tuottamaan. 
 

Eveliina Nygren

Kirjoittaja opiskelee Humanistisen ammattikorkeakoulun Vapaaehtoistyön johtamisen erikoistumisopinnoissa ja johtaa vapaaehtoistoiminnan kehittämistä Metsähallituksen luontopalveluissa.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

VAPAAEHTOISJOHTAMISEN ARKEA: Aivojen johdottamisen lyhyt oppimäärä


Erään näkemyksen mukaan ihmiskunnan menestystarinan takana on kaksi tekijää. Ihminen on vahva, koska se on oppinut a) toimimaan yhdessä ja b) hoivaamaan toisia. Nämä piirteet synnyttävät yhteisöllisyyttä, joka pitää ihmiset yhdessä sosiaalisen liiman lailla. 

Evoluutiotakin tutkinut amerikkalaisprofessori George E. Vaillant tiivistää asian näin: ihmisen aivot on johdotettu hyvän tekemiseen.
 

Jos myönteiset emootiot ovat koko ihmiskunnalle tyypillistä, synnynnäistä aivotoimintaa, voi vapaaehtoisena toimimisen nähdä eräänlaisena aivojumppana, jossa näitä tunteita harjoitetaan käytännössä. Tässä on paikka vapaaehtoistoiminnan koordinaattorille. Hänen tehtävänään on mahdollistaa ihmiselle vapaaehtoisena toimiminen – aivojen (ikiaikaisen) johdotuksen kuunteleminen ja kunnioittaminen.
 

Mahdollistaminen ei kuitenkaan ole vain sopivan vapaaehtoistoiminnan löytämistä ja tarjoamista, vaan koostuu kolmesta, yhtäläisen tärkeästä tehtävästä, ”juotoskohdasta”. 

Koordinaattorin tulee ensinnäkin vangita hyvän tekemisen aie ja into eli saada ihminen mukaan toimintaan, rekrytoida. Toisekseen hänen tulee pitää iloa yllä itse toiminnan aikana ja sen jälkeen eli varmistua siitä, että vapaaehtoinen voi hyvin ja jaksaa tehtävässään. Kolmanneksi koordinaattorin tulee vielä säilyttää ja vaalia hyvän tekemisen innostusta.
 

Väitetään, ettei ihmisen yksikään teko ole täysin pyyteetön. Ihminen odottaa aina myös palkintoa, kiitosta tekemisistään, mielihyvää. Myös hyvän tekemistä motivoi ”itsekäs” pohjavire. Kun suomalaisten vapaaehtoisten syitä lähteä mukaan toimintaan on tutkittu, on käynyt ilmi, että 80 %:lla yksi tärkeimmistä syistä on ollut halu auttaa. Tämä motiivi kumpuaa altruistisesta arvomaailmasta, ja vapaaehtoistoiminta on tapa toteuttaa sitä arjessa. Toinen olennainen syy toiminnalle on sen itsetuntoa vahvistava vaikutus: tekemällä vapaaehtoistyötä ihminen kokee itsensä tärkeäksi sekä saa mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä elämäänsä, oppii kenties uuttakin. Vapaaehtoistoiminnan koordinaattorin tehtävä on vahvistaa tätä puolta kiittämällä ja kannustamalla.
 

Kuopukseni kysyi minulta joitakin vuosia sitten, saanko palkkaa vapaaehtoistyöstä. Vastattuani kieltävästi hän näytti hetken mietteliäältä, kunnes katse kirkastui: ”Mutta sä saat siitä varmaan tosi hyvän mielen!” 9-vuotias oli ymmärtänyt jotain varsin tärkeää, mikä myös koordinaattorin tulisi muistaa: hyvän mielen saaminen on vapaaehtoistoiminnan ydin. 

Kannattaa siis varmistaa johdotuksen juotoskohdat, jotta niiden sosiaalinen kitti olisi mahdollisimman vahva ja paikallaan pysyvä.

Milla Koski
Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori
Espoon Järjestöjen Yhteisö ry / Keikka-apu
 

Kirjoittaja opiskelee Humanistisen ammattikorkeakoulun Vapaaehtoistyön johtamisen erikoistumisopinnoissa.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

VAPAAEHTOISJOHTAMISEN ARKEA: Oppia Puolustusvoimien johtajakoulutuksesta



Puolustusvoimien johtajakoulutuksessa on käytössä everstiluutnantti evp ja kasvatustieteiden tohtori Vesa Nissisen luoma syväjohtamisen malli. 

Syväjohtaminen perustuu neljään kulmakiveen; luottamuksen rakentamiseen, inspiroivaan tapaan motivoida, älylliseen stimulointiin ja ihmisen yksilölliseen kohtaamiseen.
Syväjohtamisen kulmakivet toimivat erinomaisen hyvin myös vapaaehtoisjohtamisen kulmakivinä. 


Luottamuksen rakentaminen ja saavuttaminen on tärkeää erityisesti sellaisessa vapaaehtoistoiminnassa, joka tapahtuu esimerkiksi ihmisten kotona tai jossain muussa ympäristössä, joka ei ole vapaaehtoistoimintaa koordinoivan yhdistyksen tai muun organisaation yhteydessä. Vapaaehtoisjohtajan on pystyttävä luottamaan vapaaehtoiseen. Toisaalta myös vapaaehtoisen on pystyttävä luottamaan siihen, että hän saa vapaaehtoisjohtajalta tarvitsemansa tuen ja avun.
 

Inspiroiva tapa motivoida on vapaaehtoisjohtamisessa keskeistä. Vapaaehtoiset antavat omaa aikaansa vapaaehtoisesti eivätkä siis saa palkkaa vastineeksi. Vapaaehtoisten motivoiminen voi olla hetkittäin haastavaa, mutta toisaalta jokaisella vapaaehtoisella on jo jokin motiivi olemassa, koska he ovat toimintaan lähteneet mukaan.
 

Älyllinen stimulointi on vapaaehtoistoiminnassa mielekkään tekemisen tarjoamista. Vapaaehtoiselle tulee mahdollisuuksien mukaan tarjota toimintaa, jonka hän kokee mielekkääksi ja jossa hän pystyy käyttämään niitä vahvuuksiaan ja osaamisalueitaan, joita vapaaehtoistoiminnassa haluaa käyttää. Myös uuden oppiminen on monelle tärkeää vapaaehtoistoimintaan lähdettäessä.
 

Ihmisen yksilöllinen kohtaaminen on lähtökohta kaikkien edellisten toteutumiselle. Luottamuksen rakentaminen, inspiroiva tapa motivoida ja älyllinen stimulointi on vaikeita toteuttaa, jos ei hetkeksi pysähdy kuuntelemaan vapaaehtoista ja hänen lähtökohtiaan toimintaan. 

Syväjohtaminen on mielestäni ennen kaikkea ihmisten johtamista ja juuri siitä syystä ihmisen yksilöllinen kohtaaminen on ensiarvoisen tärkeää.

Jarna Sinijärvi


Kirjoittaja opiskelee Humanistisen ammattikorkeakoulun Vapaaehtoistyön johtamisen erikoistumisopinnoissa ja on käynyt armeijan Niinisalossa vuonna 2006.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

VAPAAEHTOISJOHTAMISEN ARKEA: Mihin te oikein sitä työaikaanne käytätte?


Työntekijän työlistalla tänään: tiedote tulevan kesän tapahtumista ja koulutuksista vapaaehtoisille lasten harrastusryhmien ohjaajille.

Kone auki. Tiedote auki. Hei kaikki!...

Puhelin soi. Seuraa vapaaehtoisen ja vapaaehtoiskoordinaattorin välinen keskustelu:

Vapaaehtoinen aloittaa:
- No heippa. Kuule, laitetaanko me siihen listaan meidän nimeksi nollakolme vai nollakolmenollaneljä?”

Koordinaattori vastaa:
- Heippaheippa, molemmat käyvät ihan hyvin. Ihan kuinka vain itse haluatte”.


Keskustelu jatkuu:
- Eikun kumpi me laitetaan?
- Ei väliä, molemmat käyvät.
- Ninkun ne toiset on olleet mukana niin vähän. Että laitetaanko ne?
- Molemmat käyvät.
- Mikä on teidän käytäntö?

- Ei sillä nimellä ole niin väliä.
- Niinmut kumpi me laitetaan?
- Laittakaa nollakolmenollaneljä.
- Jos me laitetaan vaikka nollakolme.

Tiedote uudestaan auki: Hei kaikki, ensi kesänä...

Ovi käy.

- No ihan pikaisesti vaan moi. mulla olis tämmönen kehittämisidea!” (Repusta ilmaantuu paksu pinkka papereita.)
- No terve terve ja ota vaikka vähän kahvia. (Voi apua! Tässä meneekin hyvä tovi.)
- Juu, kun minä nään, että täällä olis näitä kehittämisen kohtia.
- Niin.
- Mulla on näistä aika paljon kokemusta.
- Niin. Ei sua toi hallituspaikka kiinnostais? Tai kehittämisjaosto?

- Emminä semmosta.
- Olisiko sulla mielenkiintoa lähteä vetämään jotain ryhmää tai kouluttamaan ryhmänvetäjiä?
- Sillon viis vuotta sitten ei kukaan tullut koulutukseen.
- No miten sä haluaisit tän asian hoitaa?
- No jos mä jään odottamaan teidän hallituksen kannanottoa.

Paria tuntia ja kolmea neuvoa myöhemmin: tiedote auki. Hei kaikki, ensi kesänä järjestämme ainakin...

Puhelin soi:

- Mitä mä teen tän yhden vanhemman kanssa? Se vaan….
- Oletko yrittänyt jutella ihan kasvoista kasvoihin? Vaikka treenien jälkeen?
- Mutkun se aina vaan…
- Niin, toi on kyllä kurja tilanne, sulle ja kaikille.
- Kun ei se ollenkaan… ja sit se ihan aina….
- Mä ymmärrän. Pitäkää vanhempainpalaveri, että saatte yhdessä sovittua asiat. Mä voin tulla sinne juttelemaan jos haluatte.

Tuntia myöhemmin, työpäivää jäljellä kymmenen minuuttia. Hei kaikki, ensi kesänä järjestämme ainakin seuraavia...

Puhelin soi:

- No hei, kuule. Milloin teiltä oikeen tulee tietoa niistä ensi kesän tapahtumista? Että järjestetäänkö ja mitä? Kun kaikki odottaa jo tietoa?

*

Kaikki henkilöt, tapahtumat ja sitaatit ovat täysin kirjoittajan mielikuvituksen tuotetta. 

nimimerkki 

Vapaaehtoisten johtaja

Kirjoittaja käyttää nimimerkkiä, koska pitää työstään ja uskoo, että kaikissa vapaaehtoisjärjestöissä on samanlaista. 

Kirjoittaja opiskelee Humanistisen ammattikorkeakoulun Vapaaehtoistyön johtamisen erikoistumisopinnoissa.